Haluan jakaa viimeaikaisia tapahtumia Jumalan työstä elämässäni.
Monilta ei varmaa ole jääny huomaamatta jos FB:ssä on mun profiilia vähääkää seurannu et kärsin erityisen vaikeista ajoista ja lähes kaikille on varmaa selvää et kärsin pitkään jatkuneesta päihdeongelmasta. Mä oon miettinyt hyvin pitkää et miks Jumala ei vapauta mua sillee kertaheitolla?
No Hänellä on jokaiselle meille kuitenkin oma tie jos tahdomme vain kulkea sitä, kuinka edes voisin olla kulkematta sitä jos on päässyt maistamaan isän hyvyyttä? Voitte uskoa et oon miettiny pääni puhki kaikenlaisia asioita koskien uskoa ja Jumalaa. Miks esim. teen syntiä Häntä vastaan jos väitän tuntevani Hänet? Monesti on tullu tää lause vastaa et jos tuntee Jumalan vihaa syntiä. Miks mun kohdalla ei ole ollut näin? Vaikka mielestäni olen ajoittain kulkenut hyvinkin lähellä Häntä. Miten oon tässä tilassa vaikka Jumala selvästi on ilmoittanut tahtonsa mun kohdalla ja haluaa käyttää mua? Mähän oon sanonut Jumalalle et tee mulla mitä sinä haluat, miks tää jatkuu ja jatkuu? Tässä nyt pieni osa ajatuksistani.
Kesän jälkeen ei mennyt kauaakaa ku erään tapauksen johdosta multa katkastiin koko korvaushoito jossa olin ollut neljä vuotta. Se oli mulle ihan hirvee paikka josta jäin vähän katkeraksi kuitenkin tietäen että se oli Jumalan tahto. Nyt tapauksesta on pari kuukautta ja vanhat tavat sekä sosiaalinen ympäristö piti mua kiinni edelleen tossa erittäin vahvassa lääkkeessä/huumeessa. Mulle tarjottiin sillon katkopaikkaa mutta sanoin et kyl mä pärjään, mut ensimmäisen kuukauden jälkee alko jo tämmönen henkinen epätoivo vallata mun olemusta ja se vaan paheni pahenemistaan. Mulla alko hengessä olla niin paha olla et tunsin olevani koko ajan enemmän rikki. Toissa Maanantaina mulle nous ajatus et kumpaa mä haluan miellyttää mun lihaa vai henkeä? En mä halua murehduttaa Pyhää Henkeä!
Kaiken tän puristuksen ja pahan olon keskellä tiesin että jotain uutta on syntymässä ja nää on "synnytyskipuja" muutenki ku tosta uutee siirtymisestä on ollu niin paljon puhetta. Mä sanoin Jumalalle jos tää mun fyysinen olo tästä vielä pahenee ni mä lähen katkolle. No tällä viikolla taas menin vanhan tottumuksen mukaa mokaamaa, mut jotain erinlaista taphtuki ton jälkee, pitkää mulla on tullu jo paha ja murheellinen olo mut nyt suorastaan vihasin itseäni ja suutuin itselle. Mulla tuli raja vastaan! Päätin et nyt riittää!!!
Menin heti seuraavana aamuna hakemaa katkopaikkaa ja sen saaminen on toistaseks auki mut tänää huomasin et vau, Jumala on muuttanu mun ajatuksia. Mähän vihaan tehdä syntiä, mä vihaan jatkasa näin ja ymmärsin olevani mieleni alueelta vapautettu tästä muka parantumattomasta sairaudesta (Opiaattiriippuvuudesta.) En todellakaan halua enää päivääkään jatkaa näin ja melkein itkien puhun katkolle pääsystä. Jumala myös muutti tilanteen niin että mä suorastaan epätoivoisesti pyrin pääsemään katkolle ja eiköhän Hänellä ole se mulle antaa
Kiitos Herra, me ei aina ymmärretä miks on vaikeeta ja kaikki tuntuu vaikeelta mut Jumala ei tee virheitä jos tää oli Hänen tapa kääntää mun ajatusmaailma ni mä en voi kylliks kiittää näistä vaikeista ajoista
Sami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti