”Open up your heart, let me in”

Rukoilin mielessäni Jumalaa ja mietiskelin, että mistä mun pitäisi kirjoittaa seuraavaksi tänne blogiin. Sitten tuli voimakkaasti, että oma todistus. En kirjoita tähän koko elämääni, mutta haluan jakaa jotain, kuinka Jumala on muuttanut minun elämäni pysyvästi. :) Ihanaa!

Olen koko ikäni ollut uskossa, tulen uskovasta perheestä. Jumala on aina ollut osa minun elämääni jollakin tasolla. Mutta sitten murrosiän lähestyessä seurakunnassa käyminen ja Jumalasta puhuminen muuttui vaikeammaksi ja vaikemmaksi. En itsekkään tiedä mistä kaikki alkoi, mutta tilanne oli se etten enää käynyt vanhempieni mukana seurakunnassa. Olen ikäni ollut ‘kiltti tyttö’ eli suuremmin olen viettänyt päihteetöntä elämää, kiusanani oli muut asiat. Olen koko ikäni ollut ruumiin rakenteeltani pehmeä ;) ja tuolloin olin todella epävarma itsestäni. Olin varma, että kukaan ei välittäisi minusta, olen joukon kovaäänisin idiootti, kaikki haluaa vaan hyötyä minun hyvyydestäni jotenkin. Eikä mennytkään aikaakaan kun tunsin olevani täysin yksin. Minua ei huvittanut tehdä mitään, eikä olla missään. Tunsin olevani yksin, vaikka olin joukon keskellä ja samaan aikaan tuntui ellen ole ihmisten keskellä en ole olemassa.Tätä tunnetta on vaikea selittää ja ymmärtää, ellei itse ole kokenut sitä. Ajauduin kauemmaksi Jumalasta. Rupesin syyttämään itseäni mitä naurettavimmista asioista, ja itsetuntoni oli miinuksen puolella. Kun minulla oli paha olo, kävin ostamassa pari suklaapatukkaa kaupasta jolloin oloni helpottui pieneksi hetkeksi. En tällä kaikella tarkoita, että olin täysin masentunut, lähinnä vaan tämä kaikki kuvaa sitä mitä kaikkea minun pääni sisällä kävi kun olin yksin.

Perheystävämme toimi nuorisotyöntekijänä Ikaalisten vapaaseurakunnassa ja oli pitkään suostutellut minua ja siskojani tulemaan sinne nuortenleirille. En tiedä kuinka monta kertaa olin sanonut, että ”kattellaan”, mutta helmikuussa 2009 menin siskojeni kanssa Ikaalisiin. En kyllä tuonnekkaan olisi mennyt, mutta pakko oli kun olin ainoa sisaruskatraasta jolla oli ajokortti. Mutta kiitos Jeesus, että menin tuonne leirille. Tuo leiri muutti minun elämäni täysin. Kohtasin Jumalan tuolla leirillä aivan uudella tavalla ja ensirakkauteni Jeesukseen roihusi jälleen. Olin pitkään kärsinyt tosi ystävien puutteesta tuohon aikaan, niin Jumala siunasi minua muutamalla erittäin hyvällä ystävällä. Olen tänä päivänäkin erittäin iloinen noista ystävistä jotka sain tuolla leirillä. 

Huonon itsetunnon takia kärsin ihmispelosta. Tänä päivänä ihmiset jotka tutustuvat minuun eivät ole uskoneet tätä. Jumala on tehnyt työtä minussa ja paljon, paljon on varmasti vieläkin työstettävää, mutta kiitän Jumalaa joka päivä siitä mitä Hän on minussa tehnyt. Joku on joskus sanonut, että olen kliseisesti ‘puhjennut kukkaan’. Olen itsekkin sitä mieltä. Aiemmin arasta Elsestä on tullut avoin ja ihmisrakas Else. Tätä kirjoittaessa mietin, ettei mikään muu kuin Jumala voi saada näin isoa muutosta aikaan. :)

Aiemmin nauroin niille profetioille jotka minulle puhuttiin: ‘Olet johtajatyyppi’ , ‘Jumala on kutsunut sinut johtamaan Hänen joukkojaan’. Ajattelin, ettei minusta todellakaan olisi tuohon osasin olla kavereitteni kanssa luonnollisesti, mutta jos joukkoon tuli yksikin puolituttu jähmetyin. Nyt kun aikaa on kulunut huomaan, että Jumala on oikeasti tarkoittanut niitä kaikkia sanoja. Olen nyt yksi nuorisotyönjohtajista meidän seurakunnassa ja opiskelen parhaillaan yhteisöpedagogiksi. Ei voi muuta sanoa kuin wau. En väitä, että olisin valmis paketti, en tule sitä varmastikkaan koskaan olemaan, vaan katson sitä mistä minä olen lähtenyt, missä olen tällä hetkellä ja minne olen menossa.  :)

”Come away with me. Come away with me. Its never too late, Its not too late. its not too late for. And I have a plan for you. I have a plan for you, its gonna be wild its gonna be great its gonna be full of me. Open up your heart let me in.”

Tällä kaikella mä tahdon sanoa, että Jumala on niin mahtava ettei ole mitään estettä tai mitään ongelmaa mistä et selviäis Jumalan kanssa. Jokaisella meillä on kutsu, mitä parasta; Jumalan suunnittelema kutsu on juuri yksilöllisesti suunniteltu meitä jokaista varten. Mikään mitä Jumala on suunnitellut meitä varten ei ole liian suurta, isoa ja hankalaa. Vaan koska se on juuri meitä varten suunniteltua niin miten esim mein kutsu voisi olla liian iso meille. No voihan se olla liian iso minulle, ihmiselle, mutta minä Jumalan kanssa olemme yhdessä jotain suurta. :)

-Else