Muutama päivä sitten olin eräässä tilaisuudessa toisella paikkakunnalla, jossa puhuja puhui kuinka tärkeää on erottautua Jumalalle; antautua jokaista soluaan myöten Jumalan käyttöön. Olla täysin Hänen palvelijansa. Minusta oli todella innoittavaa käydä tilaisuudessa jossa puhuttiin aivan niitä samoja asioita joita olen miettinyt viime aikoina. Uuteen astumisesta ja kokonaisvaltaisesta Jeesuksen seuraamisesta. Se into, jolla puhuja jakoi sydämellään oleva asiansa sai myös minut miettimään todella, miksi me emme ole enemmän lasten kaltaisia, miksi meidän täytyy kyseenalaistamaan kaikki mitä meidän pitäisi tehdä ennen kun teemme sen. Miksi minä en voi vain mennä ja tehdä sitä mitä Jumala on minulle sanonut tehtäväksi. Tästä innoittuneena kuuntelin erään Podcastin Bethel seurakunnan Jumalanpalveluksesta. Tästä sain entistä enemmän vastauksia mitä siihen olin pohtinut. Voisi sanoa, että nyt olen ‘liekeissä’.
Sain yksinkertaisen vastauksen kysymyksiini tutusta Raamatun paikasta: Daavidista ja Goljatista. (1.Sam 17) Kaikki tietävät kertomuksen nuoresta Daavidista joka menee ja voittaa ison filistealaissoturin Goljatin. Minua innostaa se, että sain uuden näkemyksen 17. jakeesta; aivan kuin pääni päälle olisi syttynyt lamppu! Jakeet 17-18: Kerran Iisai sanoi pojalleen Daavidille ”Ota tästä säkillinen paahdettuja jyviä ja kymmenen leipää ja vie ne kiireesti veljillesi leiriin. Vie myös heidän päällikoilleen nämä kymmenen juustoa. Ota selville, miten veljesi voivat, ja tuo heiltä jokin merkki käynnistäsi.” Ja 20. jakeessa kerrotaan kuinka Daavid lähti niinkuin hänen isänsä oli käskenyt hänen tehdä. Olin aikaisemmin ignooranut tämän kohdan merkityksen, ”joo okei, Daavid vei veljilleen ja sotapäällikoille vehnää ja juustoa, jei!”, mutta nyt Jumala antoi minulle syvemmän ymmärryksen. Daavid oli tuiki tavallinen teini, joka teki lammaspaimenen hommia samalla kun veljet olivat muissa ns. ‘tärkeimmissä tehtävissä’. Daavidin isä Iisai vain pyysi poikaansa viemään hieman tuliaisia veljilleen matkan päähän ja poika meni ja teki kuten isänsä käski. Tälläinen ”pieni detail”. Sen vuoksi että Daavid teki sen mitä hänen maallinen isänsä käski hänen tehdä, hänestä muutaman mutkan kautta tuli israelin kuningas.
Ei tämä paimentoilaispoika osannut odottaa mitä hänelle tulee vastaan lähtiessä matkaan vain viljasäkit ja juustot mukanansa. Tässä minun mielestäni piileekin tämän paikan hienous.
Usein me ihmiset odotamme, että meille tulee jotain SUURTA ja mahtavaa tapahtumaan, koska Jumala on niin meille luvannut. Me odotamme ja odotamme ja odotamme, ja tällä välin voimme olla sokeita niille meidän todellisille ‘mahdollisuuksille’, niille meidän pienille asioille josta voi kehittyä jotain paljon suurempaa. Tässäkin poika oli kuuliainen isälleen. Mä olen ihan sanaton. Vaikkakin tää on näin yksinkertainen ja pieni kohta niin mun sydän yhtyy ja riemuitsee tästä.
Minä ainakin voin tunnustaa, että minussa on varmastikin ollut joitakin samoja piirteitä. Odotan, että jotain SUURTA tulee just nyt kohta tapahtumaan. Tällöin saattaa laiminlyödä esimerkiksi omaa nuorten iltaa ja pitää sitä vähäpätösenä jostain syystä. Näin ainakin mulle kävi, kunnes tajusin hieman alle vuosi sitten, että tämä on minun juttuni nyt. Minä en ainakaan tahdo olla muualla kuin siellä missä minun pitääkin olla. Haluan olla niin usein perjantaina nuortenillassa kun se vaan on mahdollista. Haluan nähdä sen kaiken mitä Jumala haluaa seurakuntamme nuorten porukan keskellä ja sen kautta tehdä. En halua missään tapauksessa missata sitä. Tämä paikka samuelin kirjassa antoi vielä sellasta lisä potkua mun ajatuksille. Haluan vaan olla siellä missä minun pitääkin olla.
Vielä tahdon kutsua teitä kaikkia tulemaan kanssamme Open Heaven Nuorten konferenssiin Lahden Ilmestysmajalle ensi viikoloppuna!!! Täältä löytyy vielä lisäinfoa, mikäli sitä kaipaat: Open Heaven Youth Conference
Nähdään siellä! ;)
-Else
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti