Jumala on meidän kanssamme aina

Jumala loi maailman. Okei, aika laajasti alkoi nyt kirjoitus, mutta tosiasiahan tuo on. :)

Alussa Jumala loi taivaan ja maan, sanoo Raamattu.

1.Moos 1:3 Jumala sanoi, ‘Tulkoon valkeus’ ja valkeus tuli. Jumala siis käytti puhettaan

luodessaan valon ja pimeän. Yksinkertaisia sanoja. 1. moos 1:11 Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä." Ja niin tapahtui. Jälleen Jumala vaan sanoi tapahtukoon näin ja niin tapahtui. Jumala puhui sanansa ja se alkoi elämään. Kasvit alkoivat kasvamaan ja valkeus tuli.

1. Moos 1:24-25 Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit." Ja niin tapahtui. Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.
Jumalan tehdessä eläimet Hän ensin puhui mitä tulee tekemään ja sen jälkeen teki (englanniksi made). Hän teki kaikki vipeltävä olennot, linnut, nisäkkäät, kaikki. :) Jumala ei tällä kertaa käyttänyt pelkkää sanan voimaa, vaan myös tekoja.

1. Moos 1:26-27 Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, [--] Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. & 1. Moos 1:31 Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.(englanniksi very good) Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.
Jälleen kerran Jumala puhui ensin mitä Hän tulee tekemään, Hän tulee luomaan ihmisen. Nyt Raamattu käyttää sanaaa luoda. Jumala puhui ensin, muovasi ihmisen maan tomusta ja puhalsi ihmiseen hengen. Jumala on luonut meidät oman mielensä mukaisiksi, Hänen kaltaisikseen. Englanninkielisen Raamatunkäännöksen mukaan kaikki luominen oli hyvää, poikkeuksena ihmisen luominen mikä oli erittäin hyvää. Minusta tämä on hauska yksityiskohta, tärkeäkin sellainen. :)

Jumala laski mun sydämelle tän asian. Mikä tässä kaikessa on pointtina?
Tarkastellaan ihmisen luomista. Jumala loi ihmisen, muovasi maan tomusta, tämä jo todettiinkin. Jumala oli tekemässä jotain hienoa, Hän oli tekemässä ihmistä. Hän keskittyi tämän taideteoksen muovaamiseen ja oli hiljaa. Me varmasti huomataan itsessämmekin  samankaltaisia piirteitä. Keskittyessämme johonkin asiaan kokonaan olemme usein itse hiljaa, koska puhuminen saattaisi häiritä ja ehkä estää parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamista. Esimerkiksi sisareni maalatessa hän on niin keskittynyt ettei kuule tai näe mitään muuta kuin syntymässä olevan teoksen. Kokeen tekijäkin tekee kokeensa hiljaisuudessa saavuttaakseen parhaan mahdollisen tuloksen. Kummassakaan tilanteessa tekijä ei kuitenkaan lakkaa olemasta läsnä vaikka hän keskittyneesti tekeekin jotain. Eihän?

Monet uskovaiset varmasti joskus kipuilevat sitä etteivät he kuule Jumalan ääntä ja ovat siten kaukana Jumalasta. Olen itse kokenut tämän monta kertaa, jolloin olen miettinyt mitä  olen tehnyt väärin ja etsinyt itsestäni vikoja. Olen kärsinyt niistä tilanteista, mutta nyt sain erään ajatuksen liittyen 1. mooseksen kirjan 1. lukuun. Mitä jos tuollaisena kautena Jumala onkin muovaamassa elämääni jotain uutta? Mitä jos tuollaisena kautena Jumala on tekemässä minua enemmän Hänen kaltaiseeen? Aivan. Eihän silloin Jumala ole minusta kaukana, vaan Hän on aivan lähelläni. Tässähän on järkeä. :) Oikeasti. Raamattu lupaa että Jumala on meidän kanssamme aina ja minä uskon Raamattuun Jumalan sanana. Niinpä. 

Haluan rohkaista kaikkia niitä jotka kipuilevat tämän asian kanssa eivätkä ole löytäneet syytä miksi Jumala on hiljaa. Jumala oli hiljaa luodessaan ihmiseen, muovatessaan tätä taideteosta, sinua. Katso itseäsi peilistä, sinä olet Jumalan kädentaidon jälki. Kaikki sinun hiuksesi Hän on laskenut ja laittanut paikoilleen, päättänyt silmiesi värin ja suunnitellut persoonasi. Ihmekkös tuo jos on pitänyt keskittyä. :)

Siu, siu 

Else 

I hear Your voice and this is my awakening!

Jumala puhuu. Aivan, Hän puhuu! :)

Olin menossa eräs kylmä ja hyinen aamu Raamattukouluun. Matkalla bussipysäkille koin sisimmässäni, että minun tulee rukoilla ystäväni puolesta joka oli parasta aikaa armeijassa. Ajattelin, että miten minun pitää nyt rukoilla? mistäköhän tämmönen olokin tulee? Mutta aloin ylistysmusiikki soiden rukoilla ystäväni puolesta omassa mielessäni, taisi kyllä huuletkin käydä siinä vähän. (Mietin samalla, että ihan sama miltä näyttää. :D) Rukoiltuani aivan hetken, sain viestin kännykkääni. Juuri tämä ystävä lähettää minulle viestin! :D Olin hetken että mitä ihmettä, mutta vielä ihmeissäni olin viestin sisällöstä: ”Tunnen, että rukoilet juuri tällä hetkellä puolestani. Voisitko jatkaa vielä hetken? ;)” Tässä vaiheessa leukani putosi auki ja olin ihan ihmeissäni. Mietin voiko tälläistä tapahtua. Mutta samassa mieleeni tuli ajatus, Jumala halusi tällä tavalla opettaa minua. Hän puhui minulle ja kehoitti minua rukoilemaan ystäväni puolesta. Siis Hän PUHUI minulle ja kuulin sekä tottelin. 

Haluan antaa toisen esimerkin. :) Olin mukana eräässä nuorten tilaisuudessa, jossa näin erään ihmisen jota en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Minulle tuli aivan kamalan suuri pakottava tunne sydämeen mennä halamaan tuota ihmistä lujasti ja kertomaan kuinka paljon Jumala tätä rakastaa. Minulle oli kynnys ajatellakin mennä aivan täysin tuntemattoman ihmisen luo halaamaan tätä ja kertomaan Jumalan rakkaudesta. Ylistys oli menossa koko ajan, enkä vaan saanut tuota ajatusta pois mielestäni. Koin, että nyt on mentävä eikä meinattava. Menin tämän ihmisen luo ja kysyin, että saanko halata häntä. Ennen kuin edes sain myöntävää vastausta tämä ihminen syöksyi minua vastaan ja halasi minua. Samaan aikaan hän alkoi itkeä vuolaasti, ja tuota jatkui hetken. Sitten kun päästin hänet irti kerroin mitä olin kokenut. Vastauksena sain: ”Kiitos kun tulit halaamaan minua. Olin juuri rukoillut, että jos Jumala on tosissaan olemassa niin haluan että joku tulee halaamaan minua.” Tässä vaiheessa itselläkin silmät kostuivat. Jumala siis jälleen puhui minulle, kuulin Hänen puheensa ja tottelin.

Jos kolmaskin esimerkki on sallittu, niin kerron sen myös. ;) Olin erään kerran ajamassa autolla moottoritiellä, olin matkalla tapaamaan ihania ystäviäni. Minulla on tapana autossa yksin ollessani laittaa volat kaakkoon ja alkaa ylistämään siinä ajellessa. :) Yht’äkkiä kuulin hälytys ajoneuvon äänen. Laitoin musiikin hiljempaa ja katsoin kaikki peilit lävitte, enkä nähnyt taikka kuullut mitään. Ajattelin, että kuulin taas ihan omiani. Musat takasin päälle ja ylistämään. Jälleen kuului tuo ääni. Jälleen kerran laitoin musat pienemälle ja tarkistin peilit. Eikä mitään. Sitten sydämeeni tuli tietynlainen paha olo ja eräs ystäväni mieleen. Ymmärsin, että tämä oli ns. hätäkutsu ystäväni puolesta. Aloin rukoilemaan tuolla silmän räpäyksellä. Hetken rukoilin siinä ja olo häipyi sydämestäni, jatkoin matkani normaalisti eteen päin. Perillä kuulin huonoja uutisia. Juuri tämä ystäväni jonka puolesta olin rukoillut oli joutunut huonoon tilanteeseen ja olin rukoillut tämän puolesta. En ollut aikasemmin kuullut omilla fyysisillä korvillani mitään tälläistä.

Nämä esimerkit ovat olleet minulle tosi isoja omassa elämässsäni. Olen kuin herännyt uudelleen ja uudelleen siihen tosiasiaan, että Jumala puhuu meille. Olen aina uskonut siihen, että Jumala tosissaan puhuu. Jotenkin aina sitten jotain jännää tapahtuu sen perusteella kun on totellut sitä pientä ääntä sisällään. Se saa mut lapsen kaltaisesti iloiseksi Jumalan suuruudesta ja hyvyydestä minua kohtaan. :)

Raamattuhan puhuu paljon siitä, että Jumala, meidän Isämme, haluaa puhua lapsilleen. Minun mielestäni tämä on aivan mahtavaa. Se, että me voimme käydä vuoropuhelua meidän Taivaallisen Isämme kanssa on mahtavaa. Mikä tässä jutussa on hienointa, jokainen voi kuulla Jumalan äänen! :) Meidän ei tarvitse käydä mitään suuria koulutuksia ja pitänyt lukea Raamattua kolmea kertaa lävitte, vaikkei sekään tietenkään pahaksi olisi :D, että voimme kuulla Jumalan äänen. Se riittää, kun vaan kohdistamme ajatukset Häneen ja alamme kuunnella. Me emme välttämättä kuule Jumalan puhetta sillä tavalla kun haluaisimme, emme välttämättä kuule suurta kumeaa ääntä taivaasta, minä en ole ainakaan kuullut toistaisesti. Toivottavasti sellainenkin päivä koittaa. :) Usein minä ainakin kuulen pienen äänen sisimmässäni. Jokaisella on varmasti oma tapansa opetella kuuntelmaan tätä, joillakin se on kuunnella ylistysmusiikkia, joillakin olla hiljaisuudessa, tapoja on varmasti yhtä monta kun on kuuntelijaakin.

Mutta mun pointti on se, että kuinka tärkeää on tehdä sen pienen tunteen, Jumalan äänen mukaan. Noissakin esimerkeissä Jumala on laittanut tekemään jotain millä on oikeasti ollut merkitystä. Vaikkakin omasta mielestä ne voi vaikuttaa tyhmiltä. Esimerkiksi tuo kun mun piti mennä halaamaan täysin vierasta ihmistä, jos minä olisin itse tehnyt päätöksen en olisi mennyt ja halannut jotakin tuntematonta. Mutta onneksi tein, koska se oli erittäin merkityksellistä tälle ystävälle. :)

Aikaisemmin blogissa kirjoitin Daavidista ja Goljatista. Kerron tämän pointin nyt uudelleen. Daavid oli nuori mies, siis teini-ikäinen paimentolaispoika. Daavidin isä Iisai kutsui eräs päivä poikansa luokseen ja pyysi häntä menemään morjenstamaan veljiäänsä jotka olivat sotaväessä. Daavid olisi ihan hyvin voinut kieltäytyä ja sanoa, että joku toinen kerta. Daavid olisi voinut sanoa näin, muttei sanonut. Hän meni. Paikan päällä hän kuuli, että jonkun pitäisi tapella ison filistealaissotilaan Goljatin kanssa. Tämä nuori mies sanoi, että ottelee tuon jättiläisen kanssa. Kaikki tietää tarinan kulun varmasti ja Daavid meni ja voitti Goljatin. Tästä muutaman mutkan kautta Daavidista tuli Israelin kuningas. Kaikki lähti siitä, että Daavid totteli isänsä pyyntöä. Tämä on minun mielestäni jotain suurta. Siis kuinka pienestä ja ”mitättömästä” teosta aukesi Daavidin koko tulevaisuus.

Mä rukoilen, että itse voisin olla samankaltainen Daavidin kanssa. Voisin tehdä niin kuin Jumala minulle puhuu. Voisin tehdä niitä asioita enkä epäröidä. Uskon, että tästä asenteesta voisi alkaa jotain suurta. Mitäs jos vaikka jokainen Suomen uskovainen tekisi yhden teon päivittäin mitä Jumala kehoittaa tekemään; rukoilee toisen puolesta, osoittaa isän rakkautta, kehuu toista... Kuinka paljon Suomi muuttuisi näistä pienistä asioista. Minä uskon, että paljon. :) Kun on pienessä uskollinen, on uskollinen myös suuressa.

Kiitos Jumala, että sinä puhut lapsillesi. Kiitos, että annat meille rohkeutta tehdä sinun tekojasi täällä maan päällä. :) Amen!

-Else

Chris Tomlin - Awakening

Odotan sua, Saavu luokseni!

 Ei voi muuta todeta kuin wau.

Meillä on ollu aivan mahtava kaksiviikkoinen ‘työrupeama’ seurakunnalla. Me mainostimme täällä meidän kahta eri tapahtumaa, jotka järjestimme Ilmestysmaja seurakunnalla 7-9.10 & 14-16.10. Nyt haluan jakaa jotain mitä minun sydämeni sai kokea tuona aikana.

Vieraamme oli tällä kertaa tullut Amerikan Yhdysvalloista, Tenneseestä. Vince Gibson & JoJo Rains tulivat ylistämään meidän kanssamme mahtavaa Jumalaamme. Oli ihana huomata kuinka humoristisia ja rentoja kavereita nämä kaksi miestä olivat. Heidän kanssaan oli helppo olla ja tehdä.

Mutta, jos mentäisiin itse asiaan. Nuorten viikonlopun aikana Jumala oli voimallisesti läsnä. Saimme jälleen esimakua siitä mitä tulevan pitää taivaassa, ylistää Kaikkivaltiasta Jumalaa ja vain olla Hänen läsnäolossaan. Omalle kohdalleni Jumala puhui juuri lupaustensa täyttämisestä; se kaikki mitä Jumala on luvannut tälle maalle on tulossa. Minusta on aivan mahtavaa saada vahvistusta vahvistuksen perään. Jumala ei ole unohtanut tätä pohjoisen kansaa. 

Nuorten viikonlopun aikana meillä oli runsaasti eestiläisiä ystäviämme mukana ja saimmekin lisävahvuutta meidän Open Heaven -Bändiin toisen rumpalin, basistin ja toisen laulajan muodossa. Tässä kokoonpanossa on sitä jotain. :) Uskon, että Jumala haluaa tehdä jotain aivan mieletöntä tämän bändin kautta! 

Yksi konferenssissa otettu kuva kiinnitti erityisyydellään meidän huomiomme. Open Heavenin ylistäessä Jumalan suuri voitelu laskeutui laulajien päälle. Heidän laulunsa oli jotain mahtavaa ja siitä välittyi valtava Jumalan läsnäolo ja suuruus. Mahtavan kokouksen jälkeen huomasimme Facebookin ihmeellisestä maailmasta, että JoJo oli ottanut siitä tilanteesta kuvan ja laittanut sen kaikille näkyviin. Tässä kuvassa laulajat loistivat tulen tavoin. Jotain aivan yliluonnollista. Wau!

Sunnuntain kokous oli tosiaan aivan mieletön! Sydämessäni koin ylistyksen aikana, kuinka suuri enkeli tuli saliin. Enkeli alkoi juosta salia ympäri levittäen Jumalan kirkautta ympärilleen. Enkeli juoksi pomppien ja nauraen! Enkelin juoksemisen voimasta tuli kuin pyörre, joka voimistui ja voimistui! Tunsin, kuinka Jumalan pyhyys valtasi koko huoneen ja en voinut kun vain polvistua maahan!  Itkin ja nauroin vuorotellen.  Voi, ei sitä oikein voi sanoilla kuvata Jumalan ihanuutta ja suuruutta. Ylistyksessä jokainen salissa oleva tunsi ihanasti, kuinka Hänen läsnäolonsa oli lähellä. Hän on joka hetki vain ”askeleen päässä meistä”. 

Toinen viikonloppu oli myös mahtava. Tämä oli kaikille avoin ylistyskonfferenssi, jonne olimme kutsuneet Vincen ja JoJon lisäksi Rodrigo & Saara Campoksen. He ovat niin mahtavia ja ihania ihmisiä! Kaikkivaltiaalle -kokoussarjassa saimme nuorten konfferenssin tavoin liikkua profeetallisessa ylistyksessä. Mieleeni muistuu voimakkaasti kokous, jossa moni ihminen näki ja koki, että Juudan Leijona, Jeesus Kristus oli tullut keskellemme. En edes tiedä miten voisin siitä kokouksesta kirjoittaa, Jumala murtautui varmasti kaikkien sydämiin. Lauantain kokouksessa rukoilimmekin kaikkien niiden puolesta, jotka eivät tunne vielä Jeesusta. Ylistyksen aikana koinkin sydämessäni kuvan, jossa juuri tämä Juudan Leijona karjui suurten vuorten keskellä. Mahtava karjaisu vavisutti maata ja se kaikui kauas. Vuorten takaa lähti virtaamaan tuhansia ihmisiä leijonan karjaisun saattelemana ja heitä tuli jatkuvasti kohti Leijonaa. Uskon, että tämä kuvastaa sitä, kuinka Jumalan läsnäolo vetää ihmiset Hänen puoleensa ja ne kaikki, jotka eivät vielä tunne Hänen ihanaa rakkauttaan, saavat tuntea Hänet henkilökohtaisesti! Ehkä se oli lupaus herätyksestä, joka on tulossa! :----)

Nämä kaksi viikkoa on saanut minut miettimään miten lähellä me olemme sitä aikaa, kun Jeesus tulee takasin. Se on oikeasti lähellä! Minulla on ainakin jano nähdä, kuulla ja oppia enemmän Jumalan salaisuuksista. Haluan enemmän. Haluan, että muutkin, kaikki, näkevät sen Jumalan suuruuden. 

Minun unelmani onkin se, että kaikki, kirkkokunnasta ja iästä riippumatta, voisivat ylistää yhdestä sydämestä Herraa. Kaikki näkisivät, että Jumala toimii tänäkin päivänä! :) Minun sydämeni huutaa tätä, se on kuin kirjoitettu sinne kultaisin kirjaimin. Sitä kohti minä elän elämääni. Kiitos Jeesus! 

-Else ja Sanni 

”Open up your heart, let me in”

Rukoilin mielessäni Jumalaa ja mietiskelin, että mistä mun pitäisi kirjoittaa seuraavaksi tänne blogiin. Sitten tuli voimakkaasti, että oma todistus. En kirjoita tähän koko elämääni, mutta haluan jakaa jotain, kuinka Jumala on muuttanut minun elämäni pysyvästi. :) Ihanaa!

Olen koko ikäni ollut uskossa, tulen uskovasta perheestä. Jumala on aina ollut osa minun elämääni jollakin tasolla. Mutta sitten murrosiän lähestyessä seurakunnassa käyminen ja Jumalasta puhuminen muuttui vaikeammaksi ja vaikemmaksi. En itsekkään tiedä mistä kaikki alkoi, mutta tilanne oli se etten enää käynyt vanhempieni mukana seurakunnassa. Olen ikäni ollut ‘kiltti tyttö’ eli suuremmin olen viettänyt päihteetöntä elämää, kiusanani oli muut asiat. Olen koko ikäni ollut ruumiin rakenteeltani pehmeä ;) ja tuolloin olin todella epävarma itsestäni. Olin varma, että kukaan ei välittäisi minusta, olen joukon kovaäänisin idiootti, kaikki haluaa vaan hyötyä minun hyvyydestäni jotenkin. Eikä mennytkään aikaakaan kun tunsin olevani täysin yksin. Minua ei huvittanut tehdä mitään, eikä olla missään. Tunsin olevani yksin, vaikka olin joukon keskellä ja samaan aikaan tuntui ellen ole ihmisten keskellä en ole olemassa.Tätä tunnetta on vaikea selittää ja ymmärtää, ellei itse ole kokenut sitä. Ajauduin kauemmaksi Jumalasta. Rupesin syyttämään itseäni mitä naurettavimmista asioista, ja itsetuntoni oli miinuksen puolella. Kun minulla oli paha olo, kävin ostamassa pari suklaapatukkaa kaupasta jolloin oloni helpottui pieneksi hetkeksi. En tällä kaikella tarkoita, että olin täysin masentunut, lähinnä vaan tämä kaikki kuvaa sitä mitä kaikkea minun pääni sisällä kävi kun olin yksin.

Perheystävämme toimi nuorisotyöntekijänä Ikaalisten vapaaseurakunnassa ja oli pitkään suostutellut minua ja siskojani tulemaan sinne nuortenleirille. En tiedä kuinka monta kertaa olin sanonut, että ”kattellaan”, mutta helmikuussa 2009 menin siskojeni kanssa Ikaalisiin. En kyllä tuonnekkaan olisi mennyt, mutta pakko oli kun olin ainoa sisaruskatraasta jolla oli ajokortti. Mutta kiitos Jeesus, että menin tuonne leirille. Tuo leiri muutti minun elämäni täysin. Kohtasin Jumalan tuolla leirillä aivan uudella tavalla ja ensirakkauteni Jeesukseen roihusi jälleen. Olin pitkään kärsinyt tosi ystävien puutteesta tuohon aikaan, niin Jumala siunasi minua muutamalla erittäin hyvällä ystävällä. Olen tänä päivänäkin erittäin iloinen noista ystävistä jotka sain tuolla leirillä. 

Huonon itsetunnon takia kärsin ihmispelosta. Tänä päivänä ihmiset jotka tutustuvat minuun eivät ole uskoneet tätä. Jumala on tehnyt työtä minussa ja paljon, paljon on varmasti vieläkin työstettävää, mutta kiitän Jumalaa joka päivä siitä mitä Hän on minussa tehnyt. Joku on joskus sanonut, että olen kliseisesti ‘puhjennut kukkaan’. Olen itsekkin sitä mieltä. Aiemmin arasta Elsestä on tullut avoin ja ihmisrakas Else. Tätä kirjoittaessa mietin, ettei mikään muu kuin Jumala voi saada näin isoa muutosta aikaan. :)

Aiemmin nauroin niille profetioille jotka minulle puhuttiin: ‘Olet johtajatyyppi’ , ‘Jumala on kutsunut sinut johtamaan Hänen joukkojaan’. Ajattelin, ettei minusta todellakaan olisi tuohon osasin olla kavereitteni kanssa luonnollisesti, mutta jos joukkoon tuli yksikin puolituttu jähmetyin. Nyt kun aikaa on kulunut huomaan, että Jumala on oikeasti tarkoittanut niitä kaikkia sanoja. Olen nyt yksi nuorisotyönjohtajista meidän seurakunnassa ja opiskelen parhaillaan yhteisöpedagogiksi. Ei voi muuta sanoa kuin wau. En väitä, että olisin valmis paketti, en tule sitä varmastikkaan koskaan olemaan, vaan katson sitä mistä minä olen lähtenyt, missä olen tällä hetkellä ja minne olen menossa.  :)

”Come away with me. Come away with me. Its never too late, Its not too late. its not too late for. And I have a plan for you. I have a plan for you, its gonna be wild its gonna be great its gonna be full of me. Open up your heart let me in.”

Tällä kaikella mä tahdon sanoa, että Jumala on niin mahtava ettei ole mitään estettä tai mitään ongelmaa mistä et selviäis Jumalan kanssa. Jokaisella meillä on kutsu, mitä parasta; Jumalan suunnittelema kutsu on juuri yksilöllisesti suunniteltu meitä jokaista varten. Mikään mitä Jumala on suunnitellut meitä varten ei ole liian suurta, isoa ja hankalaa. Vaan koska se on juuri meitä varten suunniteltua niin miten esim mein kutsu voisi olla liian iso meille. No voihan se olla liian iso minulle, ihmiselle, mutta minä Jumalan kanssa olemme yhdessä jotain suurta. :)

-Else

Daavid ja Goljat

Näin hetkeä ennen konfferenssia ajatukset liitelevät yhdestä järjestettävästä asiasta toiseen. Milloin mielessä on penkkien uudelleen järjesteleminen, milloin ohjelma rakenne ja milloin uusien ylistyskappaleiden harjoittelu. Kiirettä pitää. Taito miettiä montaa eri asiaa ja samalla kouluhommien kunnialla läpi saaminen vaatii paljon, mutta tässä hommassa ei ilman ‘palkkiota’ jää. Kiitos siitä Jumalalle!

Muutama päivä sitten olin eräässä tilaisuudessa toisella paikkakunnalla, jossa puhuja puhui kuinka tärkeää on erottautua Jumalalle; antautua jokaista soluaan myöten Jumalan käyttöön. Olla täysin Hänen palvelijansa. Minusta oli todella innoittavaa käydä tilaisuudessa jossa puhuttiin aivan niitä samoja asioita joita olen miettinyt viime aikoina. Uuteen astumisesta ja kokonaisvaltaisesta Jeesuksen seuraamisesta. Se into, jolla puhuja jakoi sydämellään oleva asiansa sai myös minut miettimään todella, miksi me emme ole enemmän lasten kaltaisia, miksi meidän täytyy kyseenalaistamaan kaikki mitä meidän pitäisi tehdä ennen kun teemme sen. Miksi minä en voi vain mennä ja tehdä sitä mitä Jumala on minulle sanonut tehtäväksi. Tästä innoittuneena kuuntelin erään Podcastin Bethel seurakunnan Jumalanpalveluksesta. Tästä sain entistä enemmän vastauksia mitä siihen olin pohtinut. Voisi sanoa, että nyt olen ‘liekeissä’.

Sain yksinkertaisen vastauksen kysymyksiini tutusta Raamatun paikasta: Daavidista ja Goljatista. (1.Sam 17) Kaikki tietävät kertomuksen nuoresta Daavidista joka menee ja voittaa ison filistealaissoturin Goljatin. Minua innostaa se, että sain uuden näkemyksen 17. jakeesta; aivan kuin pääni päälle olisi syttynyt lamppu! Jakeet 17-18: Kerran Iisai sanoi pojalleen Daavidille ”Ota tästä säkillinen paahdettuja jyviä ja kymmenen leipää ja vie ne kiireesti veljillesi leiriin. Vie myös heidän päällikoilleen nämä kymmenen juustoa. Ota selville, miten veljesi voivat, ja tuo heiltä jokin merkki käynnistäsi.” Ja 20. jakeessa kerrotaan kuinka Daavid lähti niinkuin hänen isänsä oli käskenyt hänen tehdä. Olin aikaisemmin ignooranut tämän kohdan merkityksen, ”joo okei, Daavid vei veljilleen ja sotapäällikoille vehnää ja juustoa, jei!”, mutta nyt Jumala antoi minulle syvemmän ymmärryksen. Daavid oli tuiki tavallinen teini, joka teki lammaspaimenen hommia samalla kun veljet olivat muissa ns. ‘tärkeimmissä tehtävissä’. Daavidin isä Iisai vain pyysi poikaansa viemään hieman tuliaisia veljilleen matkan päähän ja poika meni ja teki kuten isänsä käski. Tälläinen ”pieni detail”. Sen vuoksi että Daavid teki sen mitä hänen maallinen isänsä käski hänen tehdä, hänestä muutaman mutkan kautta tuli israelin kuningas.
Ei tämä paimentoilaispoika osannut odottaa mitä hänelle tulee vastaan lähtiessä matkaan vain viljasäkit ja juustot mukanansa. Tässä minun mielestäni piileekin tämän paikan hienous.
Usein me ihmiset odotamme, että meille tulee jotain SUURTA ja mahtavaa tapahtumaan, koska Jumala on niin meille luvannut. Me odotamme ja odotamme ja odotamme, ja tällä välin voimme olla sokeita niille meidän todellisille ‘mahdollisuuksille’, niille meidän pienille asioille josta voi kehittyä jotain paljon suurempaa. Tässäkin poika oli kuuliainen isälleen. Mä olen ihan sanaton.  Vaikkakin tää on näin yksinkertainen ja pieni kohta niin mun sydän yhtyy ja riemuitsee tästä.

Minä ainakin voin tunnustaa, että minussa on varmastikin ollut joitakin samoja piirteitä.  Odotan, että jotain SUURTA tulee just nyt kohta tapahtumaan. Tällöin saattaa laiminlyödä esimerkiksi omaa nuorten iltaa ja pitää sitä vähäpätösenä jostain syystä. Näin ainakin mulle kävi, kunnes tajusin hieman alle vuosi sitten, että tämä on minun juttuni nyt. Minä en ainakaan tahdo olla muualla kuin siellä missä minun pitääkin olla. Haluan olla niin usein perjantaina nuortenillassa kun se vaan on mahdollista. Haluan nähdä sen kaiken mitä Jumala haluaa seurakuntamme nuorten porukan keskellä ja sen kautta tehdä. En halua missään tapauksessa missata sitä. Tämä paikka samuelin kirjassa antoi vielä sellasta lisä potkua mun ajatuksille. Haluan vaan olla siellä missä minun pitääkin olla.

Vielä tahdon kutsua teitä kaikkia tulemaan kanssamme Open Heaven Nuorten konferenssiin Lahden Ilmestysmajalle ensi viikoloppuna!!! Täältä löytyy vielä lisäinfoa, mikäli sitä kaipaat: Open Heaven Youth Conference

Nähdään siellä! ;)

-Else

"The Voice of Truth tells me a different story"

Toissaviikolla nuortenillassa meillä oli erityisen pysäyttävä ylistys, ja oli tosi mieletöntä ylistää Jumalaa (niinkuin aina) :--) Viime postauksessa olikin jo vähän siitä mitä tapahtui, joten ajattelin että voisin täällä jakaa vähän siitä mitä itse koin. Ylistyksen aikana tunsin, että Jumala halusi puhua mulle Raamatun kautta. Joskus saattaa tuntua että on vaikeaa löytää mistä lukea, mutta tässäkin asiassa Isä kuulee rukoukset! Pyydän aina että Isä antais just sen oikean paikan siihen hetkeen, koska Raamattua ei ole tarkoitus lukea vain opetellakseen ulkoa, vaan Jumala haluaa oikeesti puhua lapsilleen myös sitä kautta! Selailin siis Raamattua, ja rukoilin että joku kohta nousisi erityisesti esille. Seuraavassa hetkessä avasin tämän kohdan:

 

 ”Mutta sinä Israel, minun palvelijani, sinä Jaakob, jonka minä olen valinnut, Aabrahamin, minun ystäväni, siemen, jonka minä olen ottanut maan ääristä ja kutsunut maan kaukaisimmilta periltä, jolle minä sanoin: "Sinä olet minun palvelijani, sinut minä olen valinnut enkä sinua halpana pitänyt", älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä. Katso, häpeän ja pilkan saavat kaikki, jotka palavat vihasta sinua vastaan; tyhjiin raukeavat ja hukkuvat, jotka sinun kanssasi riitelevät. Hakemallakaan et löydä niitä, jotka sinua vastaan taistelivat; tyhjiin raukeavat ja lopun saavat, jotka sinun kanssasi sotivat. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi, minä sanon sinulle: Älä pelkää, minä autan sinua."

Jesaja 41:8-13

Koko viikon mielessäni on pyörinyt tuo samainen kohta, ja olen lukenut sen uudestaan ja uudestaan. Joka kerta hämmästyn uudestaan siitä, kuinka mittaamaton Jumalan rakkaus on Hänen lapsiaan kohtaan. Kyseinen kohta on täynnä lupauksia, ja mikä parasta, se on totuus siitä, mitä Isä ajattelee minusta ja sinusta.  Maailmasta ei todellakaan voi löytää mitään parempaa!!

Viimeaikoina uuteen astuminen on ollut niin minun kuin monen muunkin sydämellä. On tosi mahtavaa saada nähdä mitä Jumalan suunnitelmat tulee olemaan nuorten keskuudessa, ja oikeastaan fiilikset on odottavan innostuneet.. :-) Toisaalta uusi saattaa myös jännittää ja ehkä pelottaakin, kun ei aina tiedä Jumalan suunnitelmia etukäteen vaikka kuinka haluaisi. Koin, että tuo Raamatunpaikka oli tarkoitettu rohkaisuksi kaikille niille, jotka haluavat olla mukana toteuttamassa Jumalan suunnitelmaa, ja rohkeasti astua uuteen! Vaikka aina ei tiedäkään mitä tulee tapahtumaan,  voimme onneksi aina luottaa Jumalaan. Hän tietää menneen, nykyisen ja tulevan aivan jokaisen kohdalla! Hän ympäröi ja suojaa meitä rakkaudellaan joka hetki, ja pitää lupauksistaan kiinni. Jokainen valittu on arvokas ja tärkeä, ja jokaiselle on varmasti varattuna jotakin. Ei ole mitään syytä tuntea itseä vähäiseksi tai mitättömäksi, sillä Isä on valinnut ja luonut tarkoituksella juuri sinut. Aika mahtavaa, eikö?

Kun Jumala toimii, yrittää vihollinen usein syöttää valheita mieliimme ja estää meitä pääsemästä eteenpäin, erityisesti silloin kun jotain uutta on tapahtumassa. Raamatussa kuitenkin sanotaan "Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? " (Room. 8:31) Ei kukaan! Sillä hetkellä kun tiedät vihollisen yrittävän syöttää ajatuksia mieleesi jotka saavat tuntemaan olon mitättömäksi, muista tuo Jesajan kohta lue se. Rukoukseni on, että voisimme muistaa nuo sanat jotka ovat suoraan Isän sydämeltä. Hän on itse kutsunut juuri sinut, Hän on kanssasi, Hän vahvistaa, auttaa ja tukee joka hetki. Kukaan ei voi taistella meitä vastaan, sillä Jumala on meidän puolellamme, nyt ja aina.

 Vielä lopuksi haluan laittaa tähän Voice of truth -biisin. Se sopii mielestäni teemaan aika hyvin :)

 Siunausta viikkoosi!

-Melina 

Ps. Muistathan Open Heaven -nuorten konferenssin nyt viikonloppuna Lahden Ilmestysmajalla! Oot todella tervetullut! :)